Syksy  2012

Syyskuu on mennyt, kesä- ja syyslajikkeet kerätty, tehty muistiinpanoja lajikkeista. Omppumehua puristettu. Kannattaa muuten ottaa sekin huomioon minkälaista mehua tulee mistäkin lajikkeesta. Niin vai tuleeko omenasta yleensäkään mehua. Osa kesälajikkeista on heti kypsyttyään jauhoisia eikä niistä juuri irtoa mehua. Mikäli omenat ovat happoisia mehukin on hapoista, jos omenan sokeripitoisuus on korkea mehukin on maukasta. Oman lisänsä antavat erilajikkeiden omat aromit jotka antavat oman vivahteensa omenatuoremehuille.

Talvilajikkeet keräävät vielä kokoa ja makua omeniinsa. Kesän lämpösumma on kovasti jäljessä keskimääräisestä. Hidastaa kypsymistä, toisaalta valon määrän väheneminen jouduttaa puitten talveutumisen alkamista. Lehdet kellastuvat ja alkavat varista. Siemenrunkoisilla puilla ensin ja jonkun verran myöhemmin hillittykasvuisilla ja välirunko puilla.

Kesä 2012.

Kesä 2012 oli omenoiden kannalta vaativa. Pihlajoissa kyllä oli marjoja joten pihlajanmarjakoista ei ollut juurikaan ongelmaa. Sen sijaan alku kesästä kirvat yrittivät tehdä valtauksen. Tosin vaan hillittykasvuisilla puilla. Näyttävät olevan arempia kirvoille. Mutta kesän edetessä, sateiden lisääntyessä ja säiden viiletessä kirvat hävisivät ja uusi kasvu oksien kärjessä oli puhdasta kirvoista. Rupea taas alkoi ilmestyä kosteuden ansiosta. Omenaruven kestävyydessä näkyi selvästi eroja. Syksyn edetessä sää viileni ja lämpösumma kehittyi hitaasti. Nyt syyskuun puolessa välissä on kesä noin kolme viikkoa myöhässä keskimääräisestä. Samoin on omenoiden kypsyminen myöhässä normaalista. Tällä hetkellä ovat kypsiä kesälajikkeet ja aikaiset syyslajikkeet.

Perusrungosta.

Perusrunko on se osa omenapuusta jolla omenapuu kiinnittyy maahan. Perusrunkoon liitetään varsinainen tuottava osa eli jaloverso varttamalla. Joissakin tapauksissa käytetään näitten välissä vielä niin sanottua välirunkoa. Sen lisäksi että puu kiinnittyy maahan perusrungolla se vaikuttaa myös puun kokoon, omenan kokoon ja määrään. Myös hedelmään tulon alkamiseen.

Kotimainen siemen perusrunko (KS) tehdään sekalaisista kotimaisen omenan siemenistä. Kylvetään maahan syksyllä ja peitetään ohuella hiekka kerroksella. Ne jotka itävät ja kestävät talven nostetaan maasta ja käytetään varttamiseen.

Antonovka perusrunko (Ant) kasvatetaan samalla menetelmällä kuin muutkin siemen perurungot, mutta siinä käytetään vain Antonovkan siementä.

Hillittykasvuiset eli Kääpiöivät perusrungot (B9, B396, P22 ja MTT1) lisätään suvuttomasti solukkolisäyksellä, pistokkaista tai multausmenetelmällä.

Välirunko (VR) puissa käytetään yleensä juurena jotakin siemen lisättyä voimakas kasvuista perusrunkoa johon liitetään noin 30cm mittainen osa hillittykasvuista puuta. Tällä pyritään hakemaan tukevaa maahan kiinnittymiskykyä ja matala kasvuisuutta. Myös muitakin välirunko kokeiluja on kuten riippuvaoksaisten runkopuina.

Liittäminen varttamalla ei aina ole ongelmatonta sillä eri lajikkeiden solukot ovat erilaisia ja jotkut hylkivät toisia. Vaikka päärynäpuun oksan voi varttaa pihlajaan ei se vielä takaa sitä että siitä saa päärynöitä. Hillittykasvuiset (B9) ja B396) ovat kovin erilaisia solukoltaan kuin muut omenat. Sen huomaa jo leikkauspinnan väristä joka on hillittykasvuisilla sinertävä ( antosyaniinia ). Toiset kyllä tarttuvat keskenään mutta vähitellen alkaa vieroksunta ja varttamiskohdassa muodostuu luonnotonta paksuutumista. Sitä seuraa kuoren halkeaminen ja irtoaminen liitoskohdassa. Tästä on seurauksena puolestaan puun tuhoutuminen. Välivartepuussa tämä vaara on puolta suurempi koska siinä on kaksi liitos kohtaa. Tämän vuoksi kannattaa selvittää mitkä puut sopivat keskenään liitettäviksi. Siitä kyllä on venäläistä tutkimusta, mutta se ei sisällä ollenkaan suomessa jalostettuja lajikkeita.

Varttamiskohdassa vieroksuntaa ja varttamiskohta

turhan ylhäällä, aiheuttaa vesomista juuressa.

Omenan kukinta.

Tällä alueella omena kukkii pääasiassa kesäkuun alkupuoliskolla. Tänä vuonna 5.6 olivat kukassa:  Kultainen kitaika, Uralskoje nalifnoje, Pekkalanpuu, Sokerimiron, Sortavalan imelä, Maikki, Erstaa, Dolgo, Edelman, Vuokko, Solnsedar, Särssö, Lepaan liereä, Borgovskoje, Eljakselan nauris, Charlottendal, Hyvingensis, Tsaarin kilpi ja Moskovan zimnoje.  Viisi päivää myöhemmin, eli 10.6 olivat kaikki muutkin lajikkeet kukassa. Siitä taas viisi päivää, eli 15.6 oli kukinta pääasiassa ohi.

Kun tiedetään että erittäin monet omenalajikkeet ovat itsesterilejä, eli eivät hedelmöitä itseään omalla siitepölyllään, vaan tarvitsevat toisen lajikkeen siitepölyä. Tästä syystä pienissäkin tarhoissa tulee olla vähintäänkin kahta lajiketta jotka kukkivat yhtä aikaa.  Tietysti on vielä se asia että kaikkien lajikkeiden siitepöly ei ole itämiskykyistä tai on sitä huonosti. Kukinta ajalla ei näyttäisi olevan kovin suurta merkitystä, koska ne useimmiten limittyvät keskenään. Mikäli asia halutaan optimoida on koristeomenapuut apu asiaan. Koristeomena lajikkeet aloittavat kukinnan aikaisin ja kukkivat pitkään, niiden siitepöly on myös hyvin itävää. Jos halutaan kasvattaa vain yhä omenapuuta silloin täytyy varttaa samaan runkoon useampi lajike. (ns perheomenapuu)

Kylmät ja sateiset kelit kukinta aikana haittaavat myös hedelmöitymistä. Mikäli lähistöllä on mehiläispesiä ne tehostavat pölyttymistä lyhyinäkin lämpöisinä hetkinä. Niin mikäli alueella ei ole voikukkia jotka kukkivat samaan aikaan ja kilpailevat mehiläisistä.

Venäläisen omenanviljely suomessa.

 Omenanviljelyn alku suomessa.

 Alkujaan omenan viljely tuli suomeen lounais- ja eteläsuomen kautta. Pitkäksi aikaa se jäi pelkästään suurien kartanoiden harrastukseksi. Kun suomi siirtyi v.1809 venäjän vallan alaisuuteen alkoi kaupankäynti venäjälle päin vilkastua. Venäläiset kauppiaat ns. ”laukkuryssät” alkoivat liikkua suomessa. Heidän mukanaan tuli myös venäläisiä omena lajikkeita suomeen. Monet muutkin tahot kuljettivat Pietarista omenapuiden alkuja suomeen. Olihan siihen aikaan Pietarissa jo kehittyneitä taimistoja. Kerrotaan Regel-Kessellringin taimiston sijainneen lähellä Suomen rautatie asemaa. Suomeen muodostuikin Päijänteen länsipuolelle omena kanta läntisistä lajikkeista ja itäpuolelle venäläisistä lajikkeista.
 Yhteydet itään päin kuitenkin loppuivat 1918 vallankumoukseen ja suomen itsenäistymiseen. Koko kommunismin ajan oli venäjä eristäytyneenä muusta maailmasta ja kehitys jatkui molemmilla puolin rajaa itsenäisesti ja omintakeisesti. Jostakin syystä venäjällä hedelmän viljelyn tutkimukseen ja kehittämiseen panostettiin vahvasti. Kun taas vastaavasti torjunta aineiden kehittäminen unohtui. Näin ollen tautien ja tuhoeläinten vastustuskyky muodostui jalostuksessa korkeaan asemaan. Neuvostoliiton aikana myös tehtiin paljon työtä omenan ja hedelmän viljelyn levittämiseksi myös kylmille alueille. Kun tänään on venäjäkin avoin se antaa taas mahdollisuuden tutustua venäjän omenan ja hedelmän viljelyyn. Näin ollen sieltä avautuu valtavasti uutta mielenkiintoista asiaa suomenkin hyödynnettäväksi. Vaikka monet nykyiset tutkimus- ja jalostusinstituutit ovat talousvaikeuksissa, on venäjällä suuria määriä omena- ja hedelmäpuu lajikkeita, joilla on mahdollisuuksia menestyä myös suomessa. Samoin heillä on kehitetty myös kasvatus ja viljely menetelmiä joilla saadaan etelänhedelmät tuottamaan jopa Uralilla asti.
Meillä Suomessa on tehty monia hyviä oppikirjoja omenan viljelystä, kasvatuksesta ja lajikkeista. Näissä vain puutarhaneuvos Anssi Krannila on kertonut venäläisistä lajikkeista. Kuitenkin tiedän että meillä on henkilöitä jotka tuntevat venäläistä omenan ja hedelmän viljelyä, eivät jostakin syystä ole siitä kirjoittaneet eikä julkaisseet mitään aineistoa.Tästä syystä olen lähtenyt kertomaan jotakin siitä, jos vaikka muutkin innostuisivat venäläisestä tavasta pitää omenapuita ystävinään.
Yleistä venäläisestä omenan viljely kulttuurista.
 Kaikilla mailla on muodostunut oma tapansa toimia, esittää asioita ja ymmärtää niitä. Niin myös venäjällä.Kun tarkastelemme venäläistä omenan viljelyä ja siitä esitettyjä asioita, niin niihin tulee suhtautua tietyllä varauksella. Slaavilaiseen kansan luonteeseen kuuluu tietty asioitten  kaunistelu ja liioittelu. Omenapuiden kasvatukseen venäläisillä on samanlainen rakkaus suhde kuin suomalaisilla kalastukseen. Omena on ollut venäjällä vaikeina aikoina tärkeä ravinnon ja terveyden lähde, samalla lailla kuin kala suomalaisille. Siitä syystä vieläkin siellä on jokaisen omakotitalon ja lomamökin tontilla omenapuita. Niitä tulee olla vähintään kolme. Yksi kutakin käyttöaikaa varten (kesä-, syys- ja talvilajike). Virallisesti  poimintakypsyys luokitellaan 9.katekoriaan. Aikainen kesälajike, keskiaikainen kesälajike, myöhäinen kesälajike samoin syyslajikkeet ja talvilajikkeet. Puun muodosta ja koosta puhuttaessa he tarkoittavat voimakas kasvuisille perusrungoille vartettuja, ellei sitä ole erikseen mainittu. Mannerilmasto aiheuttaa erilaisia ongelmia. Talvenkestävyyttä kysyy jopa -40C pakkaset lumen pinnassa. Nopeat lämpötilan vaihtelut talvella ja keväällä. Keväällä polttava auringon paiste yhdessä kuivaavan tuulen kanssa, kun maa on vielä jäässä voi aiheuttaa vaurioita. Sen vuoksi venäjällä on syksyllä omenapuusta rungot ja vahvimmat oksan tyvet maalattu valkoiseksi, käyttäen vesiemulsiomaalia tai kalkkimaitoa. Varsinkin taimistoissa on yleisesti käytössä ns. tuulenmurtajat. Ne on kaksi metriä korkeita muovikalvosta tehtyjä aitoja, jotka suojaavat kasvustoa kuivaavalta tuulelta. Varsinkin taimistoilla ja vasta istutetuilla taimilla ne ovat tarpeen. Taimien kasvatuksessa on menty pitkälti välirunkopuihin. Perusrunko kasvatetaan aluksi siemenestä. Siemenet kylvetään riviin suoraan peltoon ja kasvatetaan siinä piiskataimiksi. Nostamatta niitä ylös vartetaan maanrajan yläpuolelle kääpiöivän puun varte. Vartteesta kasvatetaan taas uusi piiskataimi. Tähän vartetaan taas varsinainen jaloverso. Kääpiöivän rungon osuus tulee olla 25-30cm.  Puita voi kasvattaa suoraan teko paikassa tai nostaa ja siirtää avojuurisina toiseen kasvatus paikkaan. Perinteisesti venäjällä on käytetty avojuuritaimia, vasta nyttemmin on alettu harrastaa myös astiataimien käyttöä. Astioina on yleensä läpinäkyvät muovipussit.

Frudicetum Sisä-Savo

Yleistä.

Frudicetumin tehtävä on selvittää eri omena- ja hedelmäpuiden menestymistä jo tuotanto ominaisuuksia sisä-savon alueella. Samalla on tarkoitus edistää kansalaisten omavaraista taloutta hedelmien osalta.

Tämä edellyttää että niillä kotitalouksilla, joilla on käytettävinään viljelyyn sopivaa maata muutaman puun ala, voisivat tuottaa omat omenansa tai jopa muitakin hedelmiä yksinkertaisesti ja puhtaasti. Tämä edellyttää että puut ovat talvenkestäviä ja mahdollisimman vastustuskykyisiä tauteja ja tuholaisia vastaan. Omena- ja hedelmäpuissa on lajikemäärä runsas, lisääntyen koko ajan jalostus työn ansiosta. Samoin kasvatus menetelmät kehittyvät ja yksinkertaistuvat. Kuitenkin kaikki lajikkeet ei ole alueellisesti samalla lailla sopivia, johtuen ilmastosta ja maaperästä.

Sisä-savolla on tiettyjä erityispiirteitä, jotka vaikuttavat omenan ja hedelmän viljelyyn alueella. Kohtalaisen pohjoisen sijainnin lisäksi alue on merellisen ja mantereellisen ilmaston rajalla. Tämä aiheuttaa voimakkaita ja äkillisiä ilmasto muutoksia. Toisaalta tätä lieventää maaston mäkisyys ja runsas järvisyys. Maaperä on vaihtelevaa joten sopivia paikkoja varmaan on runsaasti siltä osin.

Seurannan tärkein kriteeri on talvenkestävyys. Jos puun talvenkestävyys on huono, sitä on turha yrittää kasvattaa vaikka sen kaikki muut ominaisuudet olisivat kuinka hyvät tahansa.

Historiaa.

Pääasiallinen omenan ja hedelmän viljely on yleisesti keskittynyt lähinnä lounais-suomeen. Tämä on johtunut pääasiassa siitä että lajikkeet jotka on ollut käytössä ovat olleet talvenarkoja tai ainakin on niin oletettu. Nyttemmin kun on tullut uusia lajikkeita ja kun ulkomailtakin on saatu taimiainesta, on herännyt ajatus josko niistä löytyisi sellaisia jotka menestyisivät pohjoisempanakin.

Pitkäaikainen Otavan puutarhaoppilaitoksen pomolooki Anssi Krannila esitti ajatuksen v 2005 keväällä koetarhojen perustamisesta savon alueelle. Alussa oli mukaan lähtemässä noin kymmenen halukasta mutta ajan myötä yli puolet luopui tai keskeytti. Yhtenä näistä toimimaan jääneistä koetarhoista on tarhamme, joka on myös lisännyt lajike määrää ja erilaisten perusrunkojen käyttöä. Pyrimme vuosittain havainnoimaan lajikkeiden ominaisuuksia ja menestymistä alueellamme. Esittelemme tuloksia myöhemmin.