Omenakesä 2014.

Lokakuun puoleenväliin mennessä on kesä loppu omenapuiden osalta. Omenat kerätty ja valmistellaan tarhat talventuloon. On aika tehdä yhteenvetoa kesästä.

Kesä 2014 oli siitä erikoinen että keväällä viileää pitkälle aina heinäkuun alkuun. Sen jälkeen tuli hellejakso joka kesti syksyyn asti. Mehiläisille kesä oli edullinen kun lämmintä riitti pääsatokautena ja maassa oli kosteutta. Kun alkukesä oli viileä pesät ei pyrkineet parveilemaan vaan vaihtoivat emoa kaikessa hiljaisuudessa. Omenan kukinta aikaan ei ollut kovin paljon luonnon pölyttäjiä joten hoitomehiläiset olivat tarpeen. Aikaisimmat lajikkeet näytti kärsivän viileästä keväästä. Vuokko muitten mukana jäi pieneksi ja siihen tuli omenarupea. Samaa ilmeni muillakin aikaisilla lajikkeilla vaikka muuten ei ollut omenarupea tai pihlajanmarjakoin vioitusta. Vanhat siemenjuuri puut tuottivat heikosti tänä vuotena lukuunottamata Tsaarin kilpeä, Huvitusta ja Sariolaa. Kääpiörunkoisten välillä oli kovasti vaihtelua. Kaikki lajikkeet eivät näytä soveltuvan kääpiörungolle. Ilmenee kitukasvuisuutta ja hylkimistä. Niitä jotka hylkivät kääpiörunkoa täytyy kokeilla väli- ja siemenrungolle. Kaikkia ei kannata yrittää kasvattaa mitenkään, jos niistä on parempi korvaava lajike. Hyvä esimerkki on Lobo, jonka voi korvata Orlik lajikkeella. Paremmin rupea kestävä, hivenen aikaisempi ja maukkaampi, muuten niin samanlainen ettei äkkinäinen eroita. Kesälajikkeista Pervisaljut näyttää ainakin siemenrunkoisena lupaavalta.

Sen sijaan Sortevalan imelä näyttää soveltuvan kääpirungollekin.

Tänä syksynä kerkesivät omenat kypsyä lukuunottamtta talvilajikkeita ( Talvikki, Konsta, Moskovskoje zimnoje ja Podsnezhnik)

Keväällä istutetut välirunkopuut näyttävät juurtuneen hyvin. Kiinnostavaa nähdä miten selviävät talvesta. Uusia välirunkopuita tuli 25.

Sitten vaan ottamaan vähän uusia vartteita ja aitaus kiinni ettei jänikset mene tarhaan.