maanantai 17. lokakuuta 2016

Kesä - 16

Kesä-16

Kesä alkaa olla omenatarhan osalta ohi. Omenat kerätty ja osa puristettu mehuksi. Lieneen aika tehdä vähän yhteenvetoa kesästä. Keväällä pihlajat kukki runsaasti, se tiesi sitä että pihlajamarjakoi pysyy poissa omenista. Sateet ja helteet eivät sattuneet samaan aikaan, se taas rajoitti omenarupea. Näytti että Pekka , Petteri ja Vuokko kärsivät ruvesta, lukuunottamatta sitä Pekka puuta joka oli vartettu siemenrungolle. Vaikka kesän aikana satoi runsaasti näytti kääpirunkoiset puut kärsivän kuivuudesta. Voimakkaat tuulet rasittivat monia kääpiörunkoisia puita. Heikoin kohta näyttää olevan jalostuskohta. Ne puut jotka joudun uusimaan vaihdan siemenrunkoisiksi. Osa Sarioloista piti välivuoden. Saattoi olla vähän huono kelikin pölytysaikana. Aikaisten lajikkeiden kypsyminen meinasi odotuttaa, mutta sitten ne akoi kypsymaan tiuhaan. Kaikki paitsi talviomenat kerkesivät kypsyä ajallaan. Määrällisesti sato ei ollut huippusato, mutta laadullisesti sitäkin parempi. Kaupoissa näkyy olevan kotimaista omenaa. Monta erilajiketta, mutta päällisin puolin kaikki on saman näköisiä. Pohjaväri vihreä ja hennosti punaista peitevärinä. Kovin näyttävät pieniltä. Täytyneen kulkiessa käydä mittaamassa mihin koko luokkaan kuuluvat.

Torilla on sitä lajiketta mitä on ilmoitettu laatikossa. Kyllä ne tunnistaa. Koko vaihtelee, mutta alle 50mm on lajiteltu pois. Ennen välittäjät toivat lounais-suomesta lajittelujätettä joka oli siellä lähes ilmaista ja sitä oli sitten tarjolla joka kohdassa. Nyt kun torikauppiaat saa omenoita paikallisilta viljelijöiltä, niin laatu on parantunut ja ostajatkin tuntee viljelijän. Huvitus näyttää pitävän paikkansa aikaisimpana lajikkeena, vaikka jotkin väittää Pirjaa aikaisimmaksi lajikkeeksi. Valkeakuulas on pitkään ollut suosittu lajike, mutta nyt on jo olemassa parempia ja talvenkestävämpiä lajikkeita sen tilalle. Valkeanalif, Sortavalan imelä ja Eljakselan nauris voisi korvata Valkeankuulaan. Ehkä hivenen myöhäisempi Pervisaljut lajike olisi monien mieleinen, vähä happoisena, imelänä ja hieno aromisena. Kotimaisista Amoroosa, Eppulainen, Heta ja Sandra syyslajikkeista näyttäisi viihtyvän. Konsta lieneen myöhäisistä kotimaisista lajikkeista parhaiten viihtyvä. Sitten on luku erikseen vielä muut ulkomaalaiset lajikkeet. Koritsnoje novoje (Uusi kaneli) on ohittamassa Punakanelin. Severnaja zarja, Marsipan, Sokolovskoje ja Venjaminnovskoje näyttävät mielenkiintoisilta. Nähtäväksi jää niiden talvenkestävyys, varsinkin siemen perusrunkoisina.

 

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Perusrungot.

Paljon on ollut polemiikkia perusrungoista ja on muodostunut eri koulukuntia. Kääpiöivät perusrungot olivat tultuaan muodissa ja niitä lisättiin, kun ne tuottivat hyvin ja olivat matalina helppo kerätä. Varmaankin jossain paikassa puoltavat paikkaansa, mutta ajan myötä niissäkin ilmeni heikkouksia. Ensinnäkin huomattiin että kääpiöivä perusrunko kaipasi ehdottomasti kastelun, normaalinakin kesänä. Johtuen juuren pienuudesta. Jopa sadekesänä saattoi kuolla läpäisevillä mailla kuivuuteen. Tätä haittaa yritettiin korjata välirunkopuilla. Siemenperusrunkoon liitettiin 25cm pala kääpiöivää perusrunkoa ja vasta siihen liitettiin jaloverso.Tällä uskottiin saatavan voimakas juurinen ja kääpiöivän perusrungon muut ominaisuudet omaavia puita. Mutta kun kääpiöivän perusrungon solukko oli poikkeava normaalista omenapuista, muodostui liitoskohtaan vieroksumis ilmiö. Kasvoi hauras patti joka esti normaalin nestevirtauksen. Välirunkopuussa niitä oli kaksi. Lisäksi kääpiöivä perusrunko on haurasta puuainesta. Näin ollen puut joissa on käytetty kääpiöivää perusrunkoa tarvitsevat tuennan koko elin ajaksi. Eikä näitten puiden elin aikakaan ole kovin pitkä verrattuna siemenrunkoisiin. Tietyissä ahtaissa pihoissa ja tuulen suojaisissa paikoissa pienet kääpiörunkiset puut puoltaa paikkaansa, mutta aukeilla pelloila ja tuulen käytävillä paikoilla on kotimainen siemenrunkoinen puu paikallaan. Ammattiviljelyssä onkin kaikilla kääpiörunkoisilla puilla järjestetty kastelu ja sitä kautta myös lannoitus. Jos kuitenkin halutaan saada vähällä työllä luomuna omaan käyttöön omenoita niin silloin kannattaa luottaa siemenrunkoisiin juuriin. Jos halutaan alueella menestyviä perusrunkoja kannattaa siemenet ottaa alueella menestyvistä lajikkeista.


Vieroksunta ilmiö.


Siemenperusrunkoisia voi kasvattaa niin että ottaa suoraan siemenet jostakin tietyn lajikkeen omenoista. Siemenet voi varastoita kevääseen ja keväällä kylmäkäsitellä ennen kylvämistä. Mutta jos haluaa enemmän perusrunkoja voi ottaa tuoremehun puristuksesta jäävää mäskiä siemenineen levittää sen tasatulle kuohkealle mullalle. Levittää siihen ohueen kerrokseen ja peittää ohuella esim. rantahiekalla pari senttiä. Kylmäkäsittely tapahtuu itsestään talven aikana ja seuraavana kesänä ilmestyy peruspungon alut. Seuraavana kesänä ne on jo siirrettävissä koulutukseen, muuten ne upottavat juurensa liian syvään ja niitä on vaikea saada ehyenä maasta. Jossakin istutetaan perusrungot suoraan kasvupaikalle ja suojataan heinäkasvulta. Jaloverson varttaminen tapahtuu suoraan kasvavaan perusrunkoon. Näin saataneen parhaat juuristot omenapuulle. Varttamiskohta kehoitetaan saamaan lumirajan alapuolelle, mutta tuskin sillä on mitään merkitystä siemen perusrunkoisilla puilla, koska latvusvartetuilla puillakaan ei ole mitään ongelmia varttamis kohdan suhteen.