Venäläisen omenanviljely suomessa.

 Omenanviljelyn alku suomessa.

 Alkujaan omenan viljely tuli suomeen lounais- ja eteläsuomen kautta. Pitkäksi aikaa se jäi pelkästään suurien kartanoiden harrastukseksi. Kun suomi siirtyi v.1809 venäjän vallan alaisuuteen alkoi kaupankäynti venäjälle päin vilkastua. Venäläiset kauppiaat ns. ”laukkuryssät” alkoivat liikkua suomessa. Heidän mukanaan tuli myös venäläisiä omena lajikkeita suomeen. Monet muutkin tahot kuljettivat Pietarista omenapuiden alkuja suomeen. Olihan siihen aikaan Pietarissa jo kehittyneitä taimistoja. Kerrotaan Regel-Kessellringin taimiston sijainneen lähellä Suomen rautatie asemaa. Suomeen muodostuikin Päijänteen länsipuolelle omena kanta läntisistä lajikkeista ja itäpuolelle venäläisistä lajikkeista.
 Yhteydet itään päin kuitenkin loppuivat 1918 vallankumoukseen ja suomen itsenäistymiseen. Koko kommunismin ajan oli venäjä eristäytyneenä muusta maailmasta ja kehitys jatkui molemmilla puolin rajaa itsenäisesti ja omintakeisesti. Jostakin syystä venäjällä hedelmän viljelyn tutkimukseen ja kehittämiseen panostettiin vahvasti. Kun taas vastaavasti torjunta aineiden kehittäminen unohtui. Näin ollen tautien ja tuhoeläinten vastustuskyky muodostui jalostuksessa korkeaan asemaan. Neuvostoliiton aikana myös tehtiin paljon työtä omenan ja hedelmän viljelyn levittämiseksi myös kylmille alueille. Kun tänään on venäjäkin avoin se antaa taas mahdollisuuden tutustua venäjän omenan ja hedelmän viljelyyn. Näin ollen sieltä avautuu valtavasti uutta mielenkiintoista asiaa suomenkin hyödynnettäväksi. Vaikka monet nykyiset tutkimus- ja jalostusinstituutit ovat talousvaikeuksissa, on venäjällä suuria määriä omena- ja hedelmäpuu lajikkeita, joilla on mahdollisuuksia menestyä myös suomessa. Samoin heillä on kehitetty myös kasvatus ja viljely menetelmiä joilla saadaan etelänhedelmät tuottamaan jopa Uralilla asti.
Meillä Suomessa on tehty monia hyviä oppikirjoja omenan viljelystä, kasvatuksesta ja lajikkeista. Näissä vain puutarhaneuvos Anssi Krannila on kertonut venäläisistä lajikkeista. Kuitenkin tiedän että meillä on henkilöitä jotka tuntevat venäläistä omenan ja hedelmän viljelyä, eivät jostakin syystä ole siitä kirjoittaneet eikä julkaisseet mitään aineistoa.Tästä syystä olen lähtenyt kertomaan jotakin siitä, jos vaikka muutkin innostuisivat venäläisestä tavasta pitää omenapuita ystävinään.
Yleistä venäläisestä omenan viljely kulttuurista.
 Kaikilla mailla on muodostunut oma tapansa toimia, esittää asioita ja ymmärtää niitä. Niin myös venäjällä.Kun tarkastelemme venäläistä omenan viljelyä ja siitä esitettyjä asioita, niin niihin tulee suhtautua tietyllä varauksella. Slaavilaiseen kansan luonteeseen kuuluu tietty asioitten  kaunistelu ja liioittelu. Omenapuiden kasvatukseen venäläisillä on samanlainen rakkaus suhde kuin suomalaisilla kalastukseen. Omena on ollut venäjällä vaikeina aikoina tärkeä ravinnon ja terveyden lähde, samalla lailla kuin kala suomalaisille. Siitä syystä vieläkin siellä on jokaisen omakotitalon ja lomamökin tontilla omenapuita. Niitä tulee olla vähintään kolme. Yksi kutakin käyttöaikaa varten (kesä-, syys- ja talvilajike). Virallisesti  poimintakypsyys luokitellaan 9.katekoriaan. Aikainen kesälajike, keskiaikainen kesälajike, myöhäinen kesälajike samoin syyslajikkeet ja talvilajikkeet. Puun muodosta ja koosta puhuttaessa he tarkoittavat voimakas kasvuisille perusrungoille vartettuja, ellei sitä ole erikseen mainittu. Mannerilmasto aiheuttaa erilaisia ongelmia. Talvenkestävyyttä kysyy jopa -40C pakkaset lumen pinnassa. Nopeat lämpötilan vaihtelut talvella ja keväällä. Keväällä polttava auringon paiste yhdessä kuivaavan tuulen kanssa, kun maa on vielä jäässä voi aiheuttaa vaurioita. Sen vuoksi venäjällä on syksyllä omenapuusta rungot ja vahvimmat oksan tyvet maalattu valkoiseksi, käyttäen vesiemulsiomaalia tai kalkkimaitoa. Varsinkin taimistoissa on yleisesti käytössä ns. tuulenmurtajat. Ne on kaksi metriä korkeita muovikalvosta tehtyjä aitoja, jotka suojaavat kasvustoa kuivaavalta tuulelta. Varsinkin taimistoilla ja vasta istutetuilla taimilla ne ovat tarpeen. Taimien kasvatuksessa on menty pitkälti välirunkopuihin. Perusrunko kasvatetaan aluksi siemenestä. Siemenet kylvetään riviin suoraan peltoon ja kasvatetaan siinä piiskataimiksi. Nostamatta niitä ylös vartetaan maanrajan yläpuolelle kääpiöivän puun varte. Vartteesta kasvatetaan taas uusi piiskataimi. Tähän vartetaan taas varsinainen jaloverso. Kääpiöivän rungon osuus tulee olla 25-30cm.  Puita voi kasvattaa suoraan teko paikassa tai nostaa ja siirtää avojuurisina toiseen kasvatus paikkaan. Perinteisesti venäjällä on käytetty avojuuritaimia, vasta nyttemmin on alettu harrastaa myös astiataimien käyttöä. Astioina on yleensä läpinäkyvät muovipussit.

Frudicetum Sisä-Savo

Yleistä.

Frudicetumin tehtävä on selvittää eri omena- ja hedelmäpuiden menestymistä jo tuotanto ominaisuuksia sisä-savon alueella. Samalla on tarkoitus edistää kansalaisten omavaraista taloutta hedelmien osalta.

Tämä edellyttää että niillä kotitalouksilla, joilla on käytettävinään viljelyyn sopivaa maata muutaman puun ala, voisivat tuottaa omat omenansa tai jopa muitakin hedelmiä yksinkertaisesti ja puhtaasti. Tämä edellyttää että puut ovat talvenkestäviä ja mahdollisimman vastustuskykyisiä tauteja ja tuholaisia vastaan. Omena- ja hedelmäpuissa on lajikemäärä runsas, lisääntyen koko ajan jalostus työn ansiosta. Samoin kasvatus menetelmät kehittyvät ja yksinkertaistuvat. Kuitenkin kaikki lajikkeet ei ole alueellisesti samalla lailla sopivia, johtuen ilmastosta ja maaperästä.

Sisä-savolla on tiettyjä erityispiirteitä, jotka vaikuttavat omenan ja hedelmän viljelyyn alueella. Kohtalaisen pohjoisen sijainnin lisäksi alue on merellisen ja mantereellisen ilmaston rajalla. Tämä aiheuttaa voimakkaita ja äkillisiä ilmasto muutoksia. Toisaalta tätä lieventää maaston mäkisyys ja runsas järvisyys. Maaperä on vaihtelevaa joten sopivia paikkoja varmaan on runsaasti siltä osin.

Seurannan tärkein kriteeri on talvenkestävyys. Jos puun talvenkestävyys on huono, sitä on turha yrittää kasvattaa vaikka sen kaikki muut ominaisuudet olisivat kuinka hyvät tahansa.

Historiaa.

Pääasiallinen omenan ja hedelmän viljely on yleisesti keskittynyt lähinnä lounais-suomeen. Tämä on johtunut pääasiassa siitä että lajikkeet jotka on ollut käytössä ovat olleet talvenarkoja tai ainakin on niin oletettu. Nyttemmin kun on tullut uusia lajikkeita ja kun ulkomailtakin on saatu taimiainesta, on herännyt ajatus josko niistä löytyisi sellaisia jotka menestyisivät pohjoisempanakin.

Pitkäaikainen Otavan puutarhaoppilaitoksen pomolooki Anssi Krannila esitti ajatuksen v 2005 keväällä koetarhojen perustamisesta savon alueelle. Alussa oli mukaan lähtemässä noin kymmenen halukasta mutta ajan myötä yli puolet luopui tai keskeytti. Yhtenä näistä toimimaan jääneistä koetarhoista on tarhamme, joka on myös lisännyt lajike määrää ja erilaisten perusrunkojen käyttöä. Pyrimme vuosittain havainnoimaan lajikkeiden ominaisuuksia ja menestymistä alueellamme. Esittelemme tuloksia myöhemmin.