Kesä 2012.

Kesä 2012 oli omenoiden kannalta vaativa. Pihlajoissa kyllä oli marjoja joten pihlajanmarjakoista ei ollut juurikaan ongelmaa. Sen sijaan alku kesästä kirvat yrittivät tehdä valtauksen. Tosin vaan hillittykasvuisilla puilla. Näyttävät olevan arempia kirvoille. Mutta kesän edetessä, sateiden lisääntyessä ja säiden viiletessä kirvat hävisivät ja uusi kasvu oksien kärjessä oli puhdasta kirvoista. Rupea taas alkoi ilmestyä kosteuden ansiosta. Omenaruven kestävyydessä näkyi selvästi eroja. Syksyn edetessä sää viileni ja lämpösumma kehittyi hitaasti. Nyt syyskuun puolessa välissä on kesä noin kolme viikkoa myöhässä keskimääräisestä. Samoin on omenoiden kypsyminen myöhässä normaalista. Tällä hetkellä ovat kypsiä kesälajikkeet ja aikaiset syyslajikkeet.

Perusrungosta.

Perusrunko on se osa omenapuusta jolla omenapuu kiinnittyy maahan. Perusrunkoon liitetään varsinainen tuottava osa eli jaloverso varttamalla. Joissakin tapauksissa käytetään näitten välissä vielä niin sanottua välirunkoa. Sen lisäksi että puu kiinnittyy maahan perusrungolla se vaikuttaa myös puun kokoon, omenan kokoon ja määrään. Myös hedelmään tulon alkamiseen.

Kotimainen siemen perusrunko (KS) tehdään sekalaisista kotimaisen omenan siemenistä. Kylvetään maahan syksyllä ja peitetään ohuella hiekka kerroksella. Ne jotka itävät ja kestävät talven nostetaan maasta ja käytetään varttamiseen.

Antonovka perusrunko (Ant) kasvatetaan samalla menetelmällä kuin muutkin siemen perurungot, mutta siinä käytetään vain Antonovkan siementä.

Hillittykasvuiset eli Kääpiöivät perusrungot (B9, B396, P22 ja MTT1) lisätään suvuttomasti solukkolisäyksellä, pistokkaista tai multausmenetelmällä.

Välirunko (VR) puissa käytetään yleensä juurena jotakin siemen lisättyä voimakas kasvuista perusrunkoa johon liitetään noin 30cm mittainen osa hillittykasvuista puuta. Tällä pyritään hakemaan tukevaa maahan kiinnittymiskykyä ja matala kasvuisuutta. Myös muitakin välirunko kokeiluja on kuten riippuvaoksaisten runkopuina.

Liittäminen varttamalla ei aina ole ongelmatonta sillä eri lajikkeiden solukot ovat erilaisia ja jotkut hylkivät toisia. Vaikka päärynäpuun oksan voi varttaa pihlajaan ei se vielä takaa sitä että siitä saa päärynöitä. Hillittykasvuiset (B9) ja B396) ovat kovin erilaisia solukoltaan kuin muut omenat. Sen huomaa jo leikkauspinnan väristä joka on hillittykasvuisilla sinertävä ( antosyaniinia ). Toiset kyllä tarttuvat keskenään mutta vähitellen alkaa vieroksunta ja varttamiskohdassa muodostuu luonnotonta paksuutumista. Sitä seuraa kuoren halkeaminen ja irtoaminen liitoskohdassa. Tästä on seurauksena puolestaan puun tuhoutuminen. Välivartepuussa tämä vaara on puolta suurempi koska siinä on kaksi liitos kohtaa. Tämän vuoksi kannattaa selvittää mitkä puut sopivat keskenään liitettäviksi. Siitä kyllä on venäläistä tutkimusta, mutta se ei sisällä ollenkaan suomessa jalostettuja lajikkeita.

Varttamiskohdassa vieroksuntaa ja varttamiskohta

turhan ylhäällä, aiheuttaa vesomista juuressa.