Syksy 2019

Niin meni kesä. Jokainen omenanharrastaja on varmaan tyytyväinen omenakesään. Tietysti löytyy aina jotakin pientä moitittavaa, mutta harvoin on näinkin etullista kesää luomuomenan kasvattajalle. Pihlajanmarjakoi oli kohtuullisen hyvin hallinnassa. Vettä satoi ehkä liiankin vähän, omenarupea ei juuri esiintynyt. Sato olisi ollut varmaan suurempi jos keskikesällä olisi satanut vähän enemmän. Varsinkin kääpiörunkoiset näyttivät kärsivän kuivuudesta. Näyttää siltä että joudun vaihtamaan kääpiörunkoiset puut antonoukanrunkoiseksi. Se on omenoissa sama kuin monessa muussakin tuotteessa, kun tulee hyvä sato niin kysyntä sakkaa. Monessa paikassa oli tien varressa jokin astia täynnä omenoita ja vierellä kyltti  "Saa ottaa". Omenatuoremehu on hyvä muoto käyttää omenoita. Terveellistä eikä sisällä lisäaineita. Nyt ennen talven tuloa joutuu tarkastamaan tarhan aitaukset ettei jyrsijät pääse tekemään tuhoaan. Muutama vuosi on mennyt ettei ole voinut leikata oksia. Siinä on puuhaa tuleville keväille. Kerralla kun ei voi leikata liikaa muuten se kiihdyttää kasvua liian paljon. Puissa olisi hyvä olla nimikyltit. Vaikka istutuksista on istutuskartat niin se ei ole aina tarhassa mukana. Olen kokeillut monenlaisia nimilappuja, mutta en ole löytänyt vielä mieleistäni...

Omenapuiden kevät 2019

Talvi oli omenapuiden kannalta suotuisa. Runsaast luonta ja eikä kovia pakkasia. Hetken oli oksien pinnat jään peitossa. Näyttää että punkkien ja kirvojen munat ovat tuhoituneet koska ei näy kumpiakaan, ainakaan kovin runsaasti omenapuissa. Kukinta oli runsas niin omenapuissa kuin pihlajoissakin. Jospa pihlajanmarjakoit menisivät pihlajoihin, saisi puhtaan omena sadon. Omenarupea on vielä mahdoton ennustaa, mutta toivotaan parasta. Lunta oli talvella kinostanut aidan viereen yhteen kohtin niin että jänis oli päässyt vierailemaan omenatarhassa. Muutaman viime kesänä istutetun taimen latvan oli katkaissut mutta se ei ole vaarallista, koska usein keväällä teen sen itsekin. Isojen puiden alaoksat pitäisi poistaa muutenkin niin että voisi nurmen leikata oksiin osumatta. Keskusteltiin että pitäisikö harjoittaa raakile harvennusta, mutta tultiin siihen tulokseen että ainakin niissä puissa joista tehdään omenamehua saa tulla omenat pieninä. Nurmi kannattaa pitää matalana omenapuut tarvitsevat paljon vettä, vesi ei jouda heinän kasvatukseen. Nykyään neuvovat istuttamaan liian tiheään ja hillittykasvuisia puita, mutta se vaatii jo jatkuvan kastelun ja on ammattiviljelijöiden hommaa. Kyllä kotipuutarhassa kannattaa käyttää Antonoukan perusrunkoa tai vastaavaa. Toivotaan että ”Lempisen luomuomenatarha” antaa tänä kesänä paremman tuloksen kuin viime vuotena, ainakin edellytykset näyttää olevan hyvät.

Kesää kohten mennään.

Kevätpäiväntasaus on jo ohitettu. Päivä on yötä pitempi. Alkaa olla aika pohtia tulevaa kesää. Vaikka lunta on kaikki paikat täynnä ja lisää tulee. Talven aikana olen seurannut kansainvälistä kaupan käyntiä, lähinnä postimyyntiä. Ei ole mikään ihme että tullit tekevät tuloa takaisin. Kiina on alkanut käydä agresiivistä ulkomaan kauppaa. Toimitus kulutkin ovat halvemmat kuin täällä kotimaassa.

Tehtiin mielenkiintoinen löytö, varttamis pihdit.

 .

Vartettavaan perusrunkoon tehtään muotoiltu leikkauspinta ja samalla formaatilla vastakappale vartteeseen.

Molemmat kappaleet työnnetään vastakkain mahdollisimman tiiviisti. Joku varmaan pohtii kumminko päin leikkaukset tehdään. En kyllä varmuudella tiedä, mutta olen aina sanonut että eikö se naaras puoli kuulu alapuolelle ja koiras puoli siihen vartteeseen.

Kun molemmat osat ovat sisäkkäin niin teippaaminen käy helpommin. Tuloskin on paljon varmempi.

Varttamisteippikin on Kiinan poikien postimyynnistä. Hintakin oli täysin mitätön, nähtäväksi jää miten se toimii käytännössä.

Pihdit on omassa laukussa ja eri kokoisia teriä ja tarvittavat työvälineet niiden vaihtoon.

Syksy 2017.

Näin se menee. Kesän jälkeen tulee syksy. Syksy tuli ennenkuin kesä kerkesi kunnolla alkamaankaan. 150 vuotta sitten oli katovuosia. Kun tulivuori purkautui tuli yläilmakehää tuhkaa ja se esti auringon lämmön tulemisen maanpinnalle. Näyttää olevan taas sama ilmiö. Erona on vain se ilmiö että ihmiset ovat tuottaneet sen saasteen ilmakehään. Meillä kesät ja talvet lyhenevät. Kasvukauden lämpösumma laskee. Päiväntasaajalla lämpötila taas nousee ja aiheuttaa meriveden lämpenemisen pyörremyrskyineen.

Kesän hellepäiviä oli vähän ja syyssateet alkoivat ennen aikojaan. Viljat ei kerenneet kunnolla joutua ja aikaiset omenalajikkeet ovat kuukauden myöhässä. Kesän lämpösumma laahaa keskimääräisestä kovasti jäljessä. Toinen kypsymiseen vaikuttava tekijä on valon määrä. Kesän aikana sekin on ollut vähäistä. Syyslajikkeet on vielä raakoja vaikka lokakuun puoliväli on käsillä. Pihlajanmarjakoita ei esiintynyt ja muutkin tuholaiset olivat poissa. Sen sijaan omenarupea esiintyi kohtalaisesti. Kotimaassa jalostetuissa lajikkeista Konsta ja Heta näyttivät olevat puhtaita. Venäläisistä rupiresistanssit kestivät kesän kosteuden. Vanhoista lajikkeista Särsö ja Antonouvka on puhtas. Omenatuoremehua kannattaa tehdä vähän raakaa omenaa käyttäen. Se on hyvää näin myöhäisenä kesänä. Siihen käy pienet omenatkin, suuremmat voi käyttää sitten syöntiomenoina. Jostakin syystä aikaiset lajikkeet jäivät pieniksi, sensijaan talvilajikkeet näyttävät kasvavan kohtalaisen kookkaiksi. Jokainen satokausi on aina erilainen ja siihen täytyy vaan pyrkiä sopeutumaan.

Omenatarhan kevät.

Näin keväällä pohtii aina miten talvi vaikutti omenatarhaan. Ainakin jyrsijät kestivät aitauksen ulkopuolella ja tuskin puiden rungotkaan kärsivät myyristä tai hiiristä kun olivat suojatut tiheillä metalliverkoilla. Runkosuojat ovat vakavasti otettavat asiat. Kun sattuu hankala myyrävuosi niin se on silloin hupa puille jollei ne ole kunnolla suojattu. On turha kuvitella että koivutisle tai joku muu hajusta karkoittaisi nälkäiset myyrät. Jopa vanhat, vahva kuoriset puutkin kelpaavat. Venäjällä on yleinen tapa että puiden alarungot maalataan valkeiksi. Lähinnä kai halutaan suojata kevät auringon paahteelta. Jokaisella tarhurilla tuntuu olevat omat aineensa puunrungon valkaisemiseen. Perinteinen kai lieneen sammuttamattomasta kalkista tehty velli, jolla ennen meilläkin valkaistiin keväällä navetat.

Joskus käy niin että monien kirva ja punkki kesien jälkeen tulee kesä että ei löydy yhtään punkkia tai kirvaa. Silloin talvi on hoitanut torjuntatyön. Ei suinkaan niin että olisi ollut kovat pakkaset, sillä punkin ja kirvan munat ovat tunteettomia pakkaselle. Sen sijaan ne ovat herkät tukehtumaan. Siihen perustuu sekin öljyemulssiolla tapahtuva kevätruiskutus. Joskus sattuu että talvella lämpötilat vaihtelevat, niin että puissa oleva huurre sulaa ja kastelee oksat jonka jälkeen tulee kylmää ja se jäädyttää veden oksien pintaan. Muutaman päivän jääkerros oksanpinnassa tukehduttaa punkkien ja kirvojen munat.

Kevään tehtäviin kuuluu myös omenapuiden leikkaus. Jos harrastaa leikkausta jokavuosi ei tarvitse leikata kerralla paljoa, eikä omenapuu innostu kasvamaan voimakkaasti vaan voi rauhassa keskittyä hedelmien muodostamiseen. Puiden leikkaamiseen on olemassa hyviä perinteisiä ohjeita. Nuorena puun leikkaaminen on tärkeintä, silloin saadaan puulle sen perusmuoto. Sen jälkeen voi keskittyäkin rajoittamaan oksien pituuskasvua ja puun korkeutta. Näin saadaan puusta tukeva ja vahva oksainen. Tosin kääpiöperuspunkoiset tarvitsevat aina tuen jo niiden pienialaisten juurien ja hauraan puuaineksen vuoksi. Jo heti alussa kannattaa rajoittaa pääoksien määrää niin että puusta kasvaa ilmava, niin että ilma pääsee kulkemaan oksiston läpi ja auringon valo kypsyttämään omenat. Joillakin lajikkeilla on ominaisuus voimakkaaseen oksien pituuskasvuun ( mm. Koritsnoje novoje ) niitä kannattaa rajoittaa enintään 30cm vuodessa. Muuten oksista tulee pitkiä ja hentoja. Sadon muodostuessa ne muuten murtuvat. Kevään ongelmiin saattaa kuulua vielä se että jos tulee kylmät kevät ahavat ja kirkkaat aurinkoiset kelit ja että samalla maa on jäässä niin ettei puut saa vettä juurien kautta. Silloin saattaa puita kuolla. Tämä on enemmänkin kääpiörunkoisten puiden ongelma, joilla on matalat juuret.

Omenoiden säilyminen.

Tammikuu alkaa olla lopuillaan ja viimeiset omat omenat pöydällä. Kaupassa näkyy olevan vielä suomalaista omenaa, jopa hyvä laatuista. Muutama vuosi sitten toivat tänne kauppoihin jotakin lajittelujätettä. Alimittaista, epämuotoista, jopa sekalajikkeista. Asia näyttää korjaantuneen kun siitä muutaman kerran huomautin. Hevi osaston hoitaja kerkesikin nyt kehumaa omenoitaan. Eikä suotta. Saltanat oli loppumassa ja tilalle oli tulossa Rubinola. Rubinola kun on pitempään kestävä lajike. Yleensäkin ammattiviljelijät on oppineet omenan varastoinnin. Harrastajatkin voi sen oppia vaikkakaan heillä ei ole mahdollisuutta kalliisiin varastoihin. Kun tietää perusasiat niin se auttaa paljon. Ensinnäkin omenat tulee varastoida ilmavassa paikassa. Omenat niinkuin monet muutkin hedelmät tuottaa etyleenikaasua joka lisää omenan kypsymistä ja lopulta aiheuttaa pilaantumisen. Talveksi varastoitavat omenat kannattaa kerätä vasta kun kylmä on niitä vähän ”puraissut”. Osa tärkkelyksestä muuttuu sokeriksi, maku paranee ja kypsyminen pysähtyy. Omena kestää puussa muutaman asteen pakkasta. Kerätyt omenat kannattaa varastoita ulkotilaa missä ilma vaihtuu vapaasti, niin pitkäksi aikaa kun ulkoilman lämpötila laskee alle -3 -4 C. Paras varastointi lämpötila on +3 C - -3 C välillä. Maakellari ei ole hyvä koska se on liian tiivis ja antaa oman hajunsa omenoihin. Tiedän että ennen on säilytetty omenoita menestykselliseti ullakolla. Näyttää että omenoita pystyy säilyttämään melko pitkälle myös kerrostalojen kylmiöissä, ainakin muutamia laatikollisia. Talvilajikkeiden lisäksi näyttää säilyvän hyvin myös myöhäiset syyslajikkeet kuten Eppulainen ja Amoroosakin.

Kesä - 16

Kesä-16

Kesä alkaa olla omenatarhan osalta ohi. Omenat kerätty ja osa puristettu mehuksi. Lieneen aika tehdä vähän yhteenvetoa kesästä. Keväällä pihlajat kukki runsaasti, se tiesi sitä että pihlajamarjakoi pysyy poissa omenista. Sateet ja helteet eivät sattuneet samaan aikaan, se taas rajoitti omenarupea. Näytti että Pekka , Petteri ja Vuokko kärsivät ruvesta, lukuunottamatta sitä Pekka puuta joka oli vartettu siemenrungolle. Vaikka kesän aikana satoi runsaasti näytti kääpirunkoiset puut kärsivän kuivuudesta. Voimakkaat tuulet rasittivat monia kääpiörunkoisia puita. Heikoin kohta näyttää olevan jalostuskohta. Ne puut jotka joudun uusimaan vaihdan siemenrunkoisiksi. Osa Sarioloista piti välivuoden. Saattoi olla vähän huono kelikin pölytysaikana. Aikaisten lajikkeiden kypsyminen meinasi odotuttaa, mutta sitten ne akoi kypsymaan tiuhaan. Kaikki paitsi talviomenat kerkesivät kypsyä ajallaan. Määrällisesti sato ei ollut huippusato, mutta laadullisesti sitäkin parempi. Kaupoissa näkyy olevan kotimaista omenaa. Monta erilajiketta, mutta päällisin puolin kaikki on saman näköisiä. Pohjaväri vihreä ja hennosti punaista peitevärinä. Kovin näyttävät pieniltä. Täytyneen kulkiessa käydä mittaamassa mihin koko luokkaan kuuluvat.

Torilla on sitä lajiketta mitä on ilmoitettu laatikossa. Kyllä ne tunnistaa. Koko vaihtelee, mutta alle 50mm on lajiteltu pois. Ennen välittäjät toivat lounais-suomesta lajittelujätettä joka oli siellä lähes ilmaista ja sitä oli sitten tarjolla joka kohdassa. Nyt kun torikauppiaat saa omenoita paikallisilta viljelijöiltä, niin laatu on parantunut ja ostajatkin tuntee viljelijän. Huvitus näyttää pitävän paikkansa aikaisimpana lajikkeena, vaikka jotkin väittää Pirjaa aikaisimmaksi lajikkeeksi. Valkeakuulas on pitkään ollut suosittu lajike, mutta nyt on jo olemassa parempia ja talvenkestävämpiä lajikkeita sen tilalle. Valkeanalif, Sortavalan imelä ja Eljakselan nauris voisi korvata Valkeankuulaan. Ehkä hivenen myöhäisempi Pervisaljut lajike olisi monien mieleinen, vähä happoisena, imelänä ja hieno aromisena. Kotimaisista Amoroosa, Eppulainen, Heta ja Sandra syyslajikkeista näyttäisi viihtyvän. Konsta lieneen myöhäisistä kotimaisista lajikkeista parhaiten viihtyvä. Sitten on luku erikseen vielä muut ulkomaalaiset lajikkeet. Koritsnoje novoje (Uusi kaneli) on ohittamassa Punakanelin. Severnaja zarja, Marsipan, Sokolovskoje ja Venjaminnovskoje näyttävät mielenkiintoisilta. Nähtäväksi jää niiden talvenkestävyys, varsinkin siemen perusrunkoisina.