Syksy 2017.

Näin se menee. Kesän jälkeen tulee syksy. Syksy tuli ennenkuin kesä kerkesi kunnolla alkamaankaan. 150 vuotta sitten oli katovuosia. Kun tulivuori purkautui tuli yläilmakehää tuhkaa ja se esti auringon lämmön tulemisen maanpinnalle. Näyttää olevan taas sama ilmiö. Erona on vain se ilmiö että ihmiset ovat tuottaneet sen saasteen ilmakehään. Meillä kesät ja talvet lyhenevät. Kasvukauden lämpösumma laskee. Päiväntasaajalla lämpötila taas nousee ja aiheuttaa meriveden lämpenemisen pyörremyrskyineen.

Kesän hellepäiviä oli vähän ja syyssateet alkoivat ennen aikojaan. Viljat ei kerenneet kunnolla joutua ja aikaiset omenalajikkeet ovat kuukauden myöhässä. Kesän lämpösumma laahaa keskimääräisestä kovasti jäljessä. Toinen kypsymiseen vaikuttava tekijä on valon määrä. Kesän aikana sekin on ollut vähäistä. Syyslajikkeet on vielä raakoja vaikka lokakuun puoliväli on käsillä. Pihlajanmarjakoita ei esiintynyt ja muutkin tuholaiset olivat poissa. Sen sijaan omenarupea esiintyi kohtalaisesti. Kotimaassa jalostetuissa lajikkeista Konsta ja Heta näyttivät olevat puhtaita. Venäläisistä rupiresistanssit kestivät kesän kosteuden. Vanhoista lajikkeista Särsö ja Antonouvka on puhtas. Omenatuoremehua kannattaa tehdä vähän raakaa omenaa käyttäen. Se on hyvää näin myöhäisenä kesänä. Siihen käy pienet omenatkin, suuremmat voi käyttää sitten syöntiomenoina. Jostakin syystä aikaiset lajikkeet jäivät pieniksi, sensijaan talvilajikkeet näyttävät kasvavan kohtalaisen kookkaiksi. Jokainen satokausi on aina erilainen ja siihen täytyy vaan pyrkiä sopeutumaan.