Ansa Omenakääriäiselle.

Luomuviljelyyn kuuluu ettei käytetä mitään kemiallisia torjunta-aineita, vaan tuholaiset pyritään torjumaan muilla menetelmillä. Olen seurannut luomuomenan tuottajien kirjoituksia ja postauksia. Huomasin sitten aivan sattumalta Lempisten Luomuomenat fp sivuilla mielenkiintoisen  asian omenakääriäisten harhautuksesta. Kun Reetta oli vanha tuttu en malttanut olla kysymättä tarkemmin. Hän vastasi: ” Törmäsin harhautusideaan muistaakseni jollain saksalaisella nettisivulla etsiessäni tietoja omenakääriäisestä. Viime kesänä kokeilimme aaltopahvia omenakääriäisen toukkien pyydystämiseen. Tulokset olivat rohkaisevia - yhdessä aaltopahvivyössä saattoi olla useita kymmeniä toukkia talvehtimassa. Eniten toukkia tuli 1/2 - 1 metrin korkeudelta. Toteutuksesta en löytänyt ohjetta, joten viime kesä meni kokeillessa oikeita asetuksia:

- asentamisaika hyvissä ajoin heinäkuussa, viime kesänä heinäkuun puolessa välissä

- asentamiskorkeus 50-100 cm, noin lumirajan korkeudella

- vyön leveys n. 15 cm

- poistamisaika syyskuun lopulla, ei kannata hötkyillä turhan aikaisin”.

Jostain muistelen jääneen korvien väliin, että aaltopahvista tulee sileä puoli ulospäin ja aaltopuoli runkoa vasten. Vai liene oma oivallus, näin minä kuitenkin tein. Reetalla on myös kotisivut: Lempisten Luomuomenat.fi

Omenapuun kukinta.

Omenapuiden kukinta tapahtuu eri lajikkeilla eri aikana. Kukinta-aikaan vaikuttaa myös monet muut tekijät lajikkeen lisäksi. Kevään lämpötila vaikuttaa kukinnan alkamiseen. Samoin puun sijainti. Mikäli omenapuu sijaitsee suojaisessa, tuulilta suojatussa paikassa se edistää kukinnan alkamista. Samoin maan laatu ja kosteus vaikuttavat joko edistävästi tai hidastavasti. Puun perusjuuri vaikuttaa myös. Puun ikä näyttää myös vaikuttavan. On myös omenalajikkeita jotka tuottavat jaksottaisesti. Silloin vähemmän tuottavana vuotena kukinta myöhästyy. Kuitenkin eniten vaikuttaa lajikeominaisuus kukinta-aikaan, niin että toinen lajike saattaa olla vielä nupulla kun toinen lajike jo lopettelee kukintaa. Luulisi että aikaiset lajikkeet kukkivat ensin, mutta asia ei ole välttämättä näin. Kävin tänään 10.6.2015 omenatarhassa katsomassa kuinka pitkällä kunkin lajikkeen kukinta oli.

Achrenin syys 10%

Aelita nupulla

Afrodite 5%

Ahosen lakkaomena 10%

Amorosa 5%

Ananaskaneli 50%

Bamovskoje 50%

Birgitta 100%

Borgovskoje 70%

Bradsut 20%

Dolgo 100%

Edelman 50%

Eljakselan nauris 100%

Eppulainen 100%

Erstaa 20%

Safran pohjoinen 20%

Heta 5%

Jaspi 10%

Jubiljar 10%

Junost 80%

Juuso nupulla

Jättimelba 10%

Kavlås 5%

Keltainen kesäarkad 80%

Keltakaneli 50%

Konfektnoje 5%

Konsta 5%

Koritsnoje novoje 20%

Kovrovoje 20%

Krasivoje 20%

Krasnoje rannaje 10%

Kultainen kitaika 100%

Lavia 50%

Lepaan liereä 80%

Lobo nupulla

Luotsi 10%

Maikki 60%

Marsipan 10%

Moskovskoje pozdneje nupulla

Moskovskoje zimnoje 60%

Norland 10%

Novinka 20%

Orlik 50%

Orlinka 20%

Orlovim 10%

Orlovskij sinap 5%

Pamjat Laurika nupulla

Papinka altaiskoje 10%

Pekka nupulla

Pervisaljut 20%

Petteri nupulla

Pirja 10%

Prizemlennoje 50%

Punakaneli 90%

Rekort Mintshurina 10%

Resque 100%

Rosmarin novi 60%

Royalthy nupulla

Safran polosatoje 30%

Samo 100%

Sandra nupulla

Sariola 100%

Silva 40%

Snygg 10%

Sokerimiron 100%

Sokolovskoje 10%

Solntsedar 90%

Solnymsko nupulla

Sortavalan imelä 80%

Strojevskoje 20%

Studentsheskoje 40%

Suislepp 10%

Summerred 80%

Särsö 90%

Tallinnan päärynäomena nupulla

Talvikki nupulla

Tambovskoje 10%

Tsaarinkilpi 100%

Tshudnoje 100%

Uralskoje nalifnoje 90%

Venjaminnovskoje 2%

Åkero 10%

Pistokkaista perusrunkoja.

Perinteisesti perusrunkoja, joihin vartetaan jaloverso eli varte, on kasvatettu siemenistä. Kun kääpiöivät perusrungot tulivat käyttöön, niin niitä ei enää voitukaan kasvattaa perinteisesti siemenestä. Solukkomonistus oli tehokkain ja mittavin lisäysmuoto. Tyvivesalisäys, eli multaus menetelmää (selvitetty Anssi Krannilan kirjassa ”Omenapuu”) on ollut myös laajassa käytössä. Nämä ovat olleet käytössä lähinnä suuria määriä lisätessä, mutta nyttemmin muutamat viljelijät ovat alkaneet selvittää lisäystä pienemmässä mittakaavassa. On todettu että kääpiöivää Budagovskin juurta voidaan lisätä myös kesäpistokkaista.

 

Tämä kuitenkin vaatii tarkat olosuhteet sumuteltassa.

Mutta kun huomattiin että Budagovskin runko on herkkä tekemään kosteassa talvisäilytyksessä ilmajuuria( varsinkin B396), alettiin käyttää sitä hyväksi perusrunkoja lisätessä.

 

Kun ilmajuuret kasvaa rungon ja oksan kulmaan, niin runko katkotaan oksien välistä ja istutetaan ruukkuun. Siinä ne kasvavat nopeasti varttamiskuntoisiksi.

 

Vaikka rungon pilkkoisi kokonaan niin juuri tekee uusia vesoja, ne voi mullata turpeella ja kasvattaa silleen juuret vesoihin. Näin voi pitää yllä pienimuotoista kääpiörunko tuotantoa ilman suurempia kustannuksia. Jos runkoon jää ilmajuuria mullan yläpuolelle ne kuivuvat kuivassa ilmassa.