Kesä
2012 oli omenoiden kannalta vaativa. Pihlajoissa kyllä oli
marjoja joten pihlajanmarjakoista ei ollut juurikaan ongelmaa. Sen
sijaan alku kesästä kirvat yrittivät tehdä valtauksen. Tosin
vaan hillittykasvuisilla puilla. Näyttävät olevan arempia
kirvoille. Mutta kesän edetessä, sateiden lisääntyessä ja säiden
viiletessä kirvat hävisivät ja uusi kasvu oksien kärjessä oli
puhdasta kirvoista. Rupea taas alkoi ilmestyä kosteuden ansiosta.
Omenaruven kestävyydessä näkyi selvästi eroja. Syksyn edetessä
sää viileni ja lämpösumma kehittyi hitaasti. Nyt syyskuun
puolessa välissä on kesä noin kolme viikkoa myöhässä
keskimääräisestä. Samoin on omenoiden kypsyminen myöhässä
normaalista. Tällä hetkellä ovat kypsiä kesälajikkeet ja
aikaiset syyslajikkeet.
Perusrungosta.
Perusrunko
on se osa omenapuusta jolla omenapuu kiinnittyy maahan. Perusrunkoon
liitetään varsinainen tuottava osa eli jaloverso varttamalla.
Joissakin tapauksissa käytetään näitten välissä vielä niin
sanottua välirunkoa. Sen lisäksi että puu kiinnittyy maahan
perusrungolla se vaikuttaa myös puun kokoon, omenan kokoon ja
määrään. Myös hedelmään tulon alkamiseen.
Kotimainen
siemen perusrunko (KS) tehdään sekalaisista kotimaisen omenan
siemenistä. Kylvetään maahan syksyllä ja peitetään ohuella
hiekka kerroksella. Ne jotka itävät ja kestävät talven nostetaan
maasta ja käytetään varttamiseen.
Antonovka
perusrunko (Ant) kasvatetaan samalla menetelmällä kuin muutkin
siemen perurungot, mutta siinä käytetään vain Antonovkan
siementä.
Hillittykasvuiset
eli Kääpiöivät perusrungot (B9, B396, P22 ja MTT1) lisätään
suvuttomasti solukkolisäyksellä, pistokkaista tai
multausmenetelmällä.
Välirunko
(VR) puissa käytetään yleensä juurena jotakin siemen lisättyä
voimakas kasvuista perusrunkoa johon liitetään noin 30cm mittainen
osa hillittykasvuista puuta. Tällä pyritään hakemaan tukevaa
maahan kiinnittymiskykyä ja matala kasvuisuutta. Myös muitakin
välirunko kokeiluja on kuten riippuvaoksaisten runkopuina.
Liittäminen
varttamalla ei aina ole ongelmatonta sillä eri lajikkeiden solukot
ovat erilaisia ja jotkut hylkivät toisia. Vaikka päärynäpuun
oksan voi varttaa pihlajaan ei se vielä takaa sitä että siitä saa
päärynöitä. Hillittykasvuiset (B9) ja B396) ovat kovin erilaisia
solukoltaan kuin muut omenat. Sen huomaa jo leikkauspinnan väristä
joka on hillittykasvuisilla sinertävä ( antosyaniinia ). Toiset
kyllä tarttuvat keskenään mutta vähitellen alkaa vieroksunta ja
varttamiskohdassa muodostuu luonnotonta paksuutumista. Sitä seuraa
kuoren halkeaminen ja irtoaminen liitoskohdassa. Tästä on
seurauksena puolestaan puun tuhoutuminen. Välivartepuussa tämä
vaara on puolta suurempi koska siinä on kaksi liitos kohtaa. Tämän
vuoksi kannattaa selvittää mitkä puut sopivat keskenään
liitettäviksi. Siitä kyllä on venäläistä tutkimusta, mutta se
ei sisällä ollenkaan suomessa jalostettuja lajikkeita.
Varttamiskohdassa vieroksuntaa ja varttamiskohta
turhan ylhäällä, aiheuttaa vesomista juuressa.
