Omenatarhan
kevät.
Näin
keväällä pohtii aina miten talvi vaikutti omenatarhaan. Ainakin
jyrsijät kestivät aitauksen ulkopuolella ja tuskin puiden
rungotkaan kärsivät myyristä tai hiiristä kun olivat suojatut
tiheillä metalliverkoilla. Runkosuojat ovat vakavasti otettavat
asiat. Kun sattuu hankala myyrävuosi niin se on silloin hupa puille
jollei ne ole kunnolla suojattu. On turha kuvitella että koivutisle
tai joku muu hajusta karkoittaisi nälkäiset myyrät. Jopa vanhat,
vahva kuoriset puutkin kelpaavat. Venäjällä on yleinen tapa että
puiden alarungot maalataan valkeiksi. Lähinnä kai halutaan suojata
kevät auringon paahteelta. Jokaisella tarhurilla tuntuu olevat omat
aineensa puunrungon valkaisemiseen. Perinteinen kai lieneen
sammuttamattomasta kalkista tehty velli, jolla ennen meilläkin
valkaistiin keväällä navetat.
Joskus
käy niin että monien kirva ja punkki kesien jälkeen tulee kesä
että ei löydy yhtään punkkia tai kirvaa. Silloin talvi on
hoitanut torjuntatyön. Ei suinkaan niin että olisi ollut kovat
pakkaset, sillä punkin ja kirvan munat ovat tunteettomia pakkaselle.
Sen sijaan ne ovat herkät tukehtumaan. Siihen perustuu sekin
öljyemulssiolla tapahtuva kevätruiskutus. Joskus sattuu että
talvella lämpötilat vaihtelevat, niin että puissa oleva huurre
sulaa ja kastelee oksat jonka jälkeen tulee kylmää ja se jäädyttää
veden oksien pintaan. Muutaman päivän jääkerros oksanpinnassa
tukehduttaa punkkien ja kirvojen munat.
Kevään
tehtäviin kuuluu myös omenapuiden leikkaus. Jos harrastaa
leikkausta jokavuosi ei tarvitse leikata kerralla paljoa, eikä
omenapuu innostu kasvamaan voimakkaasti vaan voi rauhassa keskittyä
hedelmien muodostamiseen. Puiden leikkaamiseen on olemassa hyviä
perinteisiä ohjeita. Nuorena puun leikkaaminen on tärkeintä,
silloin saadaan puulle sen perusmuoto. Sen jälkeen voi keskittyäkin
rajoittamaan oksien pituuskasvua ja puun korkeutta. Näin saadaan
puusta tukeva ja vahva oksainen. Tosin kääpiöperuspunkoiset
tarvitsevat aina tuen jo niiden pienialaisten juurien ja hauraan
puuaineksen vuoksi. Jo heti alussa kannattaa rajoittaa pääoksien
määrää niin että puusta kasvaa ilmava, niin että ilma pääsee
kulkemaan oksiston läpi ja auringon valo kypsyttämään omenat.
Joillakin lajikkeilla on ominaisuus voimakkaaseen oksien
pituuskasvuun ( mm. Koritsnoje novoje ) niitä kannattaa rajoittaa
enintään 30cm vuodessa. Muuten oksista tulee pitkiä ja hentoja.
Sadon muodostuessa ne muuten murtuvat. Kevään ongelmiin saattaa
kuulua vielä se että jos tulee kylmät kevät ahavat ja kirkkaat
aurinkoiset kelit ja että samalla maa on jäässä niin ettei puut
saa vettä juurien kautta. Silloin saattaa puita kuolla. Tämä on
enemmänkin kääpiörunkoisten puiden ongelma, joilla on matalat
juuret.