Omenoiden säilyminen.

Tammikuu alkaa olla lopuillaan ja viimeiset omat omenat pöydällä. Kaupassa näkyy olevan vielä suomalaista omenaa, jopa hyvä laatuista. Muutama vuosi sitten toivat tänne kauppoihin jotakin lajittelujätettä. Alimittaista, epämuotoista, jopa sekalajikkeista. Asia näyttää korjaantuneen kun siitä muutaman kerran huomautin. Hevi osaston hoitaja kerkesikin nyt kehumaa omenoitaan. Eikä suotta. Saltanat oli loppumassa ja tilalle oli tulossa Rubinola. Rubinola kun on pitempään kestävä lajike. Yleensäkin ammattiviljelijät on oppineet omenan varastoinnin. Harrastajatkin voi sen oppia vaikkakaan heillä ei ole mahdollisuutta kalliisiin varastoihin. Kun tietää perusasiat niin se auttaa paljon. Ensinnäkin omenat tulee varastoida ilmavassa paikassa. Omenat niinkuin monet muutkin hedelmät tuottaa etyleenikaasua joka lisää omenan kypsymistä ja lopulta aiheuttaa pilaantumisen. Talveksi varastoitavat omenat kannattaa kerätä vasta kun kylmä on niitä vähän ”puraissut”. Osa tärkkelyksestä muuttuu sokeriksi, maku paranee ja kypsyminen pysähtyy. Omena kestää puussa muutaman asteen pakkasta. Kerätyt omenat kannattaa varastoita ulkotilaa missä ilma vaihtuu vapaasti, niin pitkäksi aikaa kun ulkoilman lämpötila laskee alle -3 -4 C. Paras varastointi lämpötila on +3 C - -3 C välillä. Maakellari ei ole hyvä koska se on liian tiivis ja antaa oman hajunsa omenoihin. Tiedän että ennen on säilytetty omenoita menestykselliseti ullakolla. Näyttää että omenoita pystyy säilyttämään melko pitkälle myös kerrostalojen kylmiöissä, ainakin muutamia laatikollisia. Talvilajikkeiden lisäksi näyttää säilyvän hyvin myös myöhäiset syyslajikkeet kuten Eppulainen ja Amoroosakin.